Japaninkellovaivero ’Mountain Fire’ (Pieris japonica 'Mountain Fire')

Ainavihantia japaninkellovaiveroita kasvaa luontaisesti Japanissa, Itä-Kiinassa ja Taiwanissa. Luontaisella levinneisyysalueellaan sitä esiintyy pääosin avoimissa vuoristometsissä tai aurinkoisilla vuorenrinteillä. Se on ainavihantana koristeellisena kellovaiverona suosittu puutarhakasvi kaikkialla missä se menestyy lauhkealla vyöhykkeellä. Kantalaji voi täysin tuleentuneena kestää n. -23 astetta pakkasta. Se kuuluu kanervakasvien heimoon (Ericaceae). Lajin tieteellisen nimen sukunimiosa viittaa Kreikan Pieria -nimiseen alueeseen, johon liittyy myös antiikin Kreikan tarina yhdeksästä Pieridesin sisaruksesta. Lajin nimesi Carl Peter Thunberg 1784, mutta tieteelle lajin virallisesti kuvasi Georg Don 1834. Japaninkellovaiverosta on jalostettu useita kasvutavaltaan, kukinnoiltaan ja lehtien väritykseltään poikkeavia puutarhaviljelylajikkeita. Yksi yleisimmistä ja kauneimmista on ’Mountain Fire’ -lajike. Sen on jalostanut tai pikemminkin valinnut siementaimien joukosta W. Goddard, Victoriassa, Brittiläisessä Kolumbiassa, Kanadassa vuonna 1967 ja markkinoille se tuotiin vuonna 1976.  

Japaninkellovaivero ’Mountain Fire’ on hidaskasvuinen ainavihanta pensas. Se voi kasvaa suotuisalla paikalla noin 1-1,2 metrin korkeaksi ja yhtä leveäksi.’Mountain Fire’:sta tulee suhteellisen matala, tiheäkasvuinen pieni pensas. Lajikkeen kierteisesti sijaitsevat ainavihannat lehdet ovat n. 3-10 cm pitkiä ja 1 – 4 cm kapeita, muodoltaan suikeita – vastapuikeita. Lehdet ovat kauniin kiiltäviä, nahkeita, päältä tummanvihreitä ja alapuolelta vaaleampia. Japaninkellovaivero ’Mountain Fire’:n koristearvo, kuten useiden muidenkin japaninkellovaiverolajikkeiden, pohjautuu pääosin uusiin, keväällä puhkeaviin lehtiin. Ne puhkeavat uusien versojen tapaan koristeellisen karmiininpunaisina ja muuttuvat hitaasti kesän kuluessa kiiltävän tummanvihreiksi. Japaninkellovaivero ’Mountain fire:n runko on vanhemmiten kauniin punaruskeaa, hilseilevää. Kasvin juuristo on ohut ja pinnallinen, mutta leveälle haaroittuva. Osittain pinnallisen juuristonsa vuoksi japaninkellovaivero ei pidä maan tiivistymisestä. Kasvi ei pidä myöskään istutuspaikan vaihtumisesta, sillä pintajuuristo on helposti vahingoittuva.  

Japaninkellovaivero ’Mountain Fire’ voi aloittaa kukkimisen loppukeväällä, kantalajista poiketen pystykasvuisin, jopa 12 cm pitkin huiskilokukinnoin ja 6 cm pitkin sivukukinnoin. Kukinnot koostuvat pienistä, n.0,8 – 1,5 cm kokoisista, valkoisista, kellomaisista, kaksineuvoisista, hyväntuoksuisista kukista. Kukissa voi olla myös hieman punaisen vivahdetta. Kukinta kestää säistä riippuen n. 2-3 viikkoa. Kukinto voi vakiintuneilla kasveilla olla runsas ja näyttävä. Pölytyksen onnistuttua lajike tuottaa pyöreitä, lähes huomaamattomia harmaanruskeita kotahetedelmiä, jotka kypsyttyään avautuvat viiteen lohkoon ja pudottavat lopulta pienet ruskeat siemenet. Japaninkellovaivero ja eräät muut kanervakasvien heimon (Ericaceae) kasvit, kuten eräät alppiruusut ja atsaleat (Rhododendron sp.) sekä kalmiat (Kalmia sp.) ovat syötyinä samalla tavoin myrkyllisiä ihmisten lisäksi myös monille eläimille.

Japaninkellovaivero ’Mountain Fire’viihtyy parhaiten suojaisella, puolivarjoisella kasvupaikalla. Suositeltavin olisi iltapäivällä aurinkoinen paikka. Lajike viihtyy parhaiten keski-ravinteisessa, hieman happamassa, humus- ja turvepitoisessa, kosteassa, mutta ilmaa ja vettä läpäisevässä maassa. Lajike ei siedä tiiviitä savimaita eikä kalkkipitoisia maita. Suositeltava istutuskuopan sisältö olisi siten esimerkiksi 2 osaa turvetta ja 1 osaa hiekkaa sekä mahdolliset lannoitteet. Kasvi tarvitsee erittäin suojaisen kasvupaikan ja talvisuojauksen. Kylminä talvina versoja ja syksyllä kehittyneitä punaisia kukkasilmuja sekä nuoria versoja saattaa joka tapauksessa kuivaa vaihtelevassa määrin. Paksu lumipeite voisi tuolloin auttaa matalaa kasvia talvehtimaan. Avomaalla japaninkellovaivero tulee ainavihantien kasvien tapaan varsinkin nuorena suojata kuivattavalta kevätauringolta, ellei muuta talvisuojausta ole käytetty. Pinnallisen juuriston suojaamiseksi ja maan haihduttamisen vähentämiseksi kasvin juuristo kannattaa peittää havukatteilla. Japaninkellovaivero ’Mountain Fire’ soveltuu hyvin kasvatettavaksi myös isossa ruukussa ja talvetettavaksi viileässä sisätilassa. Japaninkellovaiverot ovat vastustuskykyisiä monia tuhohyönteisiä ja kasvitauteja vastaan, mutta alttiita eräille sienitaudeille. Myös lajike ’Mountain fire’ on altis erityisesti kosteina kesinä mm. lehtilaikkutaudille. Kasvi ei tarvitse muotoiluleikkausta.

• Menestymisyvöhyke: (I-?)
• USDA 6
• Puolivarjoinen
• Istutussuositus: Istutuskuopan koko 1. Savimailla: halkaisija 100 cm, syvyys 15-20 cm. 2.Kevyemmillä mailla: halkaisija 60 cm, syvyys 30 cm.
• Ph suositus: 5.0–6.5
• Alkuperämaa:PL

Myyntikoko C2: 30–40 cm

Kuva 1: A.Barra [CC BY-SA 3.0]