Isonorsunheinä (Miscanthus × giganteus)

Isonorsunheinä on Aasiasta kotoisin oleva elefanttiheinän (Miscanthus sinensis) ja mammuttiheinän (Miscanthus sacchariflorus) välinen risteytymä. Isonorsunheinä on maailmalla yksi suosituimmista ja näyttävimmistä koristeheinistä. Koristekäytön lisäksi kasvia on lämpimissä maissa hyödynnetty mm. rehukasvina, maanparannuskasvina ja tehokkaana biomassan sitojana biopolttoaineeksi. Sen energiapitoisuuden on sanottu olevan puolet kivihiilen vastaavasta.

Isonorsunheinä on ulkonäöltään eksoottinen, hieman bambuja muistuttava perennamaisesti kasvava nopea- ja pystykasvuinen koristeheinä. Se on sukunsa korkein kasvi. Kasvi saavuttaa korkeat mitat tehokkaan yhteyttämisensä ansiosta. Vuosi vuodelta kasvin vakiinnuttua sen korret kasvavat korkeammiksi. Suomessa isonorsunheinästä voi kasvaa suotuisissa olosuhteissa lopulta n. 2-3 metriä korkea ja halkaisijaltaan jopa 2 metriä leveä monivartinen melko tiheä, kesävihanta mätäs. Lopulta mättäästä voi tulla niin tiivis, että se tarjoaa kesällä näkösuojaa, varsinkin jos kasveja on useampi rivissä. Voimakaskasvuista heinää tukee laaja, tiheä ja voimakas, mutta melko pinnallinen juuristo. Sen korret ovat hieman alle sentin paksuisia ja niissä on useita solmumaisia nivelkohtia. Isonorsunheinän koristearvo pohjautuu Suomessa sen yleensä tumman vihreään lehdistöön. Sen yksittäiset lehdet voivat olla olla n. 100–120 cm pitkiä ja n. 25–30 mm leveitä ja kärkeään kohden kapenevia. Lehdet kasvavat pääkorren ympärillä pystysuuntaisesti taittuen kärjestään alaspäin. Lehtien keskellä on kasvisuvulle tyypillinen keskiraita, joka isonorsunheinällä on valkoinen. Lämpimissä maissa kasvia käytetäänkin usein vesialueita koristamassa, jolloin sen pitkät lehdet heijastuvat kauniisti vedenpinnasta. Alimmat lehdet ovat yeensä noin metrin korkuisia ja kuivuvat keskikesällä. Myöhään syksyllä loputkin lehdet ja korret muuttuvat vähitellen ruskeiksi.

Isonorsunheinä vaatii kukkiakseen pitkän kasvukauden ja lämpimän kesän. Se kukkii Suomea lämpimämmissä maissa lämpösummasta riippuen yleensä syksyllä. Siellä sen pitkät kukkavarret voivat nousta jopa neljän metrin korkeuteen. Kukkavarsien päässä ovat röyhelömäiset, steriilit, vaaleanpunertavina aukevat ja hopeanvärisiksi muuttuvat sulkamaiset huiskilokukinnot. Valitettavasti lämpösumma ei riitä kasvin kukkimiseen Suomessa avomaalla.

Isonorsunheinä on helppohoitoinen kasvi. Kasvupaikan tulisi olla aurinkoinen ja tuulensuojainen. Tuulisella paikalla kasvin koristearvoa voivat pienentää voimakkaassa tuulessa katkeilevat korret. Parhaiten isonorsunheinä viihtyy hieman kosteassa, mutta läpäisevässä maaperässä. Se ei siedä hyvin kuivuutta. Tästäkin syystä se soveltuu hyvin vesiaiheiden lähelle. Maalajin suhteen se ei ole vaativainen; se on laajajuurisena kasvina sopeutunut useanlaiseen kasvualustaan hiekkapitoisista maista savipitoisiin maihin. Parhaiten se kasvaa ravinteikkailla hieman savipitoisilla mailla. Istutuspaikan tulisi olla vapaa monivuotisista rikkaruohoista, mutta vakiinnuttuaan (yleensä n. kahdessa, kolmessa vuodessa) kasvi pärjää paremmin rikkaruohojen kanssa kilpailussa ravinteista ja lopulta syrjäyttää ne kokonaan. Kasvupaikasta riippuen kasvia olisi suositeltavaa auttaa lisäkastelulla varsinkin kuivina kesinä. Isonorsunheinä on melko terve kasvi, se on altis vain eräille viljojen kasvisairauksille. Tarvittaessa sitä voi lisätä keväällä ennen kasvun alkamista jakamalla. Kasvin matala juuristo olisi hyvä suojata ensimmäisinä talvina esim. katteilla.  Korret voidaan jättää talveksi paikoilleen ja leikata keväällä lähes maan tasalle ennen kuin uusi kasvukausi alkaa. Kasvi on ainakin toistaiseksi talvehtinut puutarhassamme III-vyöhykkeellä.

• Menestymisvyöhyke: (I-III)
• USDA 5-9
• PH suositus: 5.5–7.8
• Aurinkoinen
• Alkuperämaa:PL

Myyntikoko:

C5. 22 €.