Mannasaarni (Fraxinus ornus)

Mannasaarni on alkujaan kotoisin Lounais-Aasiasta, Välimeren ympäristöstä sekä eteläisen Keski-Euroopan alueelta Sveitsistä Slovakiaan. Viljeltynä mannasaarnia esiintyy pohjoisempanakin ainakin Etelä-Ruotsiin ja edelleen Tukholman seudulle asti. Suomessa se on harvinainen puutarhakasvi, mutta tiettävästi ainakin Raision kaupunki kokeilee sen menestymistä kaupunkipuuna. Luontaisella levinneisyysalueellaan sitä esiintyy välimerenseudun kuivilla rinteillä ja sekalehtimetsissä, mutta se on suosittu myös koristekasvina. Nimensä puu on saanut makeanmakuisesta, ravinnoksi ja rohdoksi soveltuvasta nopeasti kovettuvasta mahlasta, jota on tiettävästi hyödynnetty jo antiikin Kreikassa.

Mannasaarni on hidaskasvuinen puu. Luontaisella levinneisyysalueellaan siitä voi tulla n. 20 m korkea, mutta yleensä 5-10 m korkea puu. Suomessa se jäänee suotuisissakin olosuhteissa tätä pienemmäksi, n. 2-4 m korkeaksi pieneksi puuksi tai pensaaksi. Vanhemmiten siitä tulee soikea- tai pyöreälatvuksinen pieni puu tai pensas. Mannasaarnin runko on tummanharmaa tai mustanharmaa ja lähes sileä eikä se vanhemmitenkään muutu samalla tavoin uurteiseksi kuin esim. lehtosaarnin runko vanhana. Oksien kaarna on sen sijaan väriltään oliivin vihreästä harmaan vihreää.

Mannasaarnin kerrannaislehdet ovat samankaltaiset kuin lehtosaarnilla, mutta lehdyköitä on vähemmän. Sen n. 15–30 cm pituiset päättöpariset lehdykät sijaitsevat vastakkain ja koostuvat 5-9 lehdykästä. Lehdykät ovat n. 3-10 cm pitkiä, teräväkärkisiä, soikeita, epäsäännöllisesti hammaslaitaisia, päältä keskivihreitä ja alapuolelta vaaleampia. Puun silmut ovat sinertävän hopeanharmaat - harmaanruskeat. Lämpimänä ja pitkänä syksynä lehdet voivat ehtiä värjäytyä keltaisen ja purppuran sävyiseen syysväritykseen.

Mannasaarni kukkii myöhään keväällä lehtien puhkeamisen aikoihin. Kasvi on kaksikotinen, mutta joissain puuyksilöissä voi esiintyä myös kaksineuvoisia kukkia. Mannasaarnin kaunis ja näyttävä kukinta poikkeaa muista saarneista. Kukat voivat värjätä puun latvuksen kauniin valkoiseksi pilveksi. Kukissa on miellyttävä tuoksu. Sen pienet, kermanvalkoiset kukat sijaitsevat 10–20 cm pituisissa pystykasvuisissa hieman roikkuvissa huiskiloissa. Yksittäisten kukkien terälehdet ovat pituudeltaan 5-6 mm. Huiskiloihin kehittyvät alkusyksyllä siemenkimput. Ne koostuvat pähkyläsiemenistä, jotka ovat n. 1,5–2,5 cm pitkät ja niillä on pitkät siivekkeet. Kypsyessään ne värjäytyvät vihreistä ruskeiksi ja usein säilyvät puussa pitkälle talveen.

Mannasaarni viihtyy lämpimällä ja aurinkoisella sekä suojaisella paikalla.  Mannasaarni on vaatimaton maaperän suhteen. Se suosii kuitenkin runsasravinteista, tuoretta, mutta läpäisevää ja kalkkipitoista humusmaata. Mannasaarni ei ole tiettävästi altis saarnensurma -sienitaudille, joka on ollut hankala vitsaus useimmille muille saarnilajeille Euroopassa. Niittytilan taimiston kokeilupuutarhassa pieni mannasaarnin taimi on pärjännyt keskinkertaisesti. Toisina vuosina lähes ilman talvivaurioita, toisina vuosina vaurioita on ollut vähän enemmän.

• Menestymisvyöhyke(I-?)
• USDA: 6-8
• Aurinkoinen
• PH suositus: 6,6–8,5
• Alkuperämaa: BE/FI

Myyntikoko: C2: 40–60 cm. Valitettavasti tämä koko on loppuunvarattu kaudelle 2024 (7.4.2024).

Kuva: Jean-Pol GRANDMONT [CC BY-SA 3.0]