Ranskanvaahtera (Acer monspessulanum)

Ranskanvaahterasta käytetään myös nimeä montpellierinvaahtera löytöpaikan mukaan. Tähän viittaa myös puun latinankielinen nimi (’mons pessulanus’). Sitä kasvaa luontaisesti vuoristossa ja kivisillä rinteillä laajalti välimeren ympäristössä. Sen levinnäisyysalue yltää Marokosta ja Portugalista lännessä Turkkiin ja Israeliin idässä, sekä pohjoisessa Lounais-Saksaan saakka. Viljeltynä sitä kasvaa pohjoisempanakin, mm. Etelä-Ruotsissa ja harvinaisena kokeilukasvina Etelä-Suomessa lähinnä arboretumeissa.

Ranskanvaahtera on melko hidaskasvuinen puu. Siitä kasvaa suotuisissa olosuhteissa Suomessa n. 2-3 metriä korkea pyöreälatvuksinen puu, joka voi kasvaa myös pensasmaisesti. Sen noin 2-5 cm pituisen lehtiruodon päässä sijaitsevat kolmiliuskaiset, tummanvihreät, kiiltäväpintaiset, pienet lehdet ovat kooltaan n. 3–6 cm pitkiä ja 3-7 cm leveitä. Lehtien alapuoli on yläpuolta vaaleampi ja lähinnä sinivihreä. Kiiltäväpintainen lehti on nahkea ja muistuttaakin ainavihantien kasvien lehtiä. Muodoltaan lehdet muistuttavat myös hieman niverävaahteran (Acer campestre) lehtiä. Niverävaahteraan verrattuna liuskat ovat pyöreämpiä ja ehytlaitaisia. Uudet lehdet puhkeavat kirkkaanvihreinä vasta alkukesällä ja varisevat pois vasta loppusyksyllä. Lämpiminä syksyinä ranskanvaahteran syysväritys on kauniin punakeltainen.

Ranskanvaahtera kukkii alkukesällä lehtien puhjettua. Puu on yksikotinen. Ranskanvaahteran pienet vihertävän keltaiset kukat kehittyvät riippuviin terttumaisiin kukintoihin. Syksyllä kehittyvät vaahteroille tyypilliset siivelliset, pareittaiset ja rinnakkaiset, kelta-punaiset siemenet.

Ranskanvaahtera menestyy parhaiten lämpimällä, aurinkoisella ja suojaisella paikalla. Runsasravinteinen, tuore ja läpäisevä kasvualusta olisi suotuisin. Puu sietää myös jonkin verran kuivuutta.

• Menestymisvyöhyke: I-?
• USDA 6 
• Aurinkoinen
• PH suositus: 5,6–7
• Alkuperämaa: NL

Myyntikoko:

 P11: 30-40 cm piiskataimi ilman sivuoksia NL. 22 €. Saatavuus epävarma kaudelle 2024.

Kuva 1: Daderot [CC0 1.0]

Kuva 2: PiPi [CC BY-SA 2.5]