Punamarjakanukka ’Elegantnyj’ (Cornus mas ’Elegantnyj’)

Punamarjakanukkaa kasvaa luontaisesti Keski- ja Etelä-Euroopassa sekä Vähä-Aasiassa ja Kaukasuksella. Siellä sitä kasvaa aluskasvina tammi-  (quercus sp.) ja valkopyökkimetsissä (Carpinus betulus) mm. yhdessä orapihlajien (crataegus sp.) ja kotipihlajien (Sorbus aucuparia) kanssa. Punamarjakanukan viljelyllä on vanhat perinteet. Sitä ovat viljelleet jo roomalaiset niin koristepuuna kuin hyötypuuna. ’Elegantnyj’ on ukrainalainen lajike. Sen on kehittänyt punamarjakanukoihin erikoistunut  kuuluisa kasvinjalostaja, tohtori Svetlana Klimenko Ukrainan kansallisen tiedeakatemian kasvitieteellisessä keskuspuutarhassa vuonna 1971. Se on kehitetty risteyttämällä hybridilajikkeet ’422’ ja ’9-15-2’.  Lajike nimettiin vuonna 1980. Vuonna 1999 se liitettiin Ukrainan kasvirekisteriin. 

Punamarjakanukka ’Elegantnyj’ on melko hidaskasvuinen.  Se jää pienemmäksi kuin useimmat lajikkeet. Lajike voi kasvaa n. 1,5-2 m korkeaksi ja jopa n. 2,5 metriä leveäksi isoksi pensaaksi tai monirunkoiseksi puuksi. Vanhemmiten se muodostaa ylöspäin levenevän harvaoksaisen maljamaisen latvuksen. Punamarjakanukalla on vastakkaiset, tummanvihreät ja kanukoille tyypilliset soikeat lehdet. Syksyllä lehdet saavat kelta-punaisen syysvärityksen. Punamarjakanukan tiheä juuristo sijaitsee yleensä lähellä pintakerrosta, n. 50-70 cm syvyydessä.

Punamarjakanukan kaksineuvoiset, pienet keltaiset kukat avautuvat aikaisin keväällä ennen lehtien puhkeamista ja muodostavat tiheitä kukintoja. Ensimmäisinä kevätkukkijoina se on erityisesti pölyttäjähyönteisten mieleen. Punamarjakanukka ’Elegantnyj’:n punaiset marjat kypsyvät loppukesällä lämpimän kesän jälkeen. ’Elegantnyj’:tä pidetään aikaisimpana punamarjakanukan lajikkeena. Sen koristeelliset pullon- tai päärynänmuotoiset punaiset marjat kypsyvät Suomessa säistä riippuen elokuun puolivälistä eteenpäin. Suotuisalla paikalla lajike on satoisa. Vaikka lajike on, kuten muutkin punamarjakanukan lajikkeet, itsepölytteinen, ristipölytys lisää sadon määrää. Kussakin marjassa on yksi iso siemen, joka irtoaa helposti marjasta. Marjat ovat kypsinä hieman pehmeitä ja hyvin tummapunaisia.  Ne ovat melko tiukasti kiinni oksissa, joten ne eivät varise itsestään kypsyttyäänkään ja kuivavat suoraan oksille, mikäli niitä ei poimita. Lajikkeen ’Elegantyj’ koristeellisen näköiset marjat ovat, kuten sanottua, pullon tai päärynänmuotoisia, ylöspäin kapenevia ja kiiltävän tummanpunaisia sekä suhteellisen suuria. Ne voivat olla jopa n. 25-30 mm pitkiä ja jopa 3,5-5 g painoisia. Hedelmäliha on tummanpunaista. Marjat ovat mehukkaita ja makeanhappamia. Sokeripitoisuus voi olla n 9,1 %. Happoja lajikkeen marjoissa on vain n. 1,84-1,9 %. Marjat soveltuvat hyvin syötäviksi sellaisenaan sekä soveltuvat mm. mehuihin ja hilloihin. Punamarjakanukan terveellisiä marjoja on käytetty pitkään myös kansanlääkinnässä. 

Punamarjakanukka viihtyy aurinkoisella ja puolivarjoisella paikalla tuoreessa, mutta läpäisevässä ja runsasravinteisessa maassa. Punamarjakanukka pitää hiekkapitoisesta maasta, mutta kasvaa savisemmassakin. Punamarjakanukka on kalkinsuosija. Vakiinnuttuaan se sietää jonkin verran kuivuutta sekä jonkinverran tulvimista. Kasvi ei siedä kuitenkaan pysyvästi märkää maaperää. Punamarjakanukka on sopeutunut myös kaupunkiolosuihteisiin. Lajike on melko talvenkestävä, mutta nuoret vakiintumattomat taimet tulisi suojata suojata kylminä talvina.

• Menestymisvyöhyke: I-III
• USDA 5-8
• Aurinkoinen, puolivarjoinen
• PH suositus: 6.7–8.5
• Alkuperämaa: PL

Myyntikoko: piiskataimi  P12:70-90 cm. 

Kuva: GoranH Pixabay