Metsävaahtera ’Paldiski’ (Acer platanoides ’Paldiski')

Vaahteroiden sukuun kuuluva metsävaahtera kasvaa luontaisesti laajalla aluella Euroopassa. Sen levinneisyysalue yltää Pyrenneiden vuoristosta Kaukasukselle ja Venäjän Euroopan puoleiseen osaan, sekä pohjoisessa Keski-Suomeen asti. Se on kauniina ja nopeakasvuisena lehtipuuna suosittu koristepuu myös luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolella. Viljeltynä se menestyy pohjoisempanakin, Suomessa tiettävästi ainakin Rovaniemelle asti. Se on levinnyt ihmisten mukana myös mm. Pohjois-Amerikkaan. Metsävaahterasta on olemassa useita koristelajikkeita. Yksi melko uusista lajikkeista  on virolainen ’Paldiski’, virolaisittain Paldiskinvaahtera. Sen löysivät dendrologit Olev Abner ja Jüri Elliku 1995 Paldiskista kadun reunasta. On arveltu, että kyse saattaa olla myös lajikkeen ’Laciniatum’ kapeampiliuskaisesta muodosta.

Metsävaahtera ’Paldiski’ on melko nopeakasvuinen, mutta kantalajia hitaampi. Suotuisissa olosuhteissa siitä voi kasvaa Suomessa n. 3-4 metriä leveä ja n. 6 - 10 metriä korkea, hieman pystykasvuinen puu. Lajikkeen ’Paldiski’ koristearvo pohjautuu pääosin sen, n. 5-10 cm pituisen lehtiruodon päässä sijaitseviin syvään liuskottuneisiin, pitkän kapeisiin lehtiin. Ne ovat yleensä 5-liuskaiset, mattamaiset ja keskivihreät väriltään. Lehdet ovat kooltaan n. 5–15 cm kokoisia ja parhaimmillaan jopa 25 cm kokoisia. Metsävaahtera ’Paldiski’:n syysväritys on kauniin kelta-oranssi. Sen pudonneet lehdet happamoittavat maata (laskevat maan ph:ta) maatuessaan. Puun runko on vaaleanruskea ja muuttuu jo melko nuorena uurteiseksi.

Metsävaahtera ’Paldiski’ kukkii alkukesällä lehtien puhkeamisen aikoihin. Sen keltavihreät, runsaskukkaiset kukinnot sijaitsevat pystykasvuisissa huiskiloissa. Isoilla puilla kukinta on runsas ja houkuttelee paljon pölyttäjähyönteisiä ja on tärkeä ravinnonlähde alkukesällä mehiläisille. Metsävaahtera ’Paldiski’ on kantalajinsa tapaan yksikotinen. Syksyllä kehittyvät vaahteroille tyypilliset siivelliset siemenet.

Paldiskinvaahtera ei ole kovin vaativainen kasvupaikan suhteen. Runsasravinteinen ja tuore kasvualusta olisi suotuisin. Vakiinnuttuaan puu sietää jonkin verran kuivuutta, mutta ei tulvimista. Kasvupaikan tulisi olla läpäisevä. Se ei viihdy kovin tiiviissä maassa. Parhaiten puu menestyy aurinkoisella tai puolivarjoisella paikalla. Kasvupaikan tulisi olla suojaisempi kuin kantalajilla.

• Menestymisvyöhyke: I-III (IV)
• USDA 4-7 
• Aurinkoinen/puolivarjoinen
• PH suositus: 5,5–6,5
• Alkuperämaa:PL

Myyntikoko: C10 runkopuu: runko n. 140–160 cm ja kokonaiskorkeus n. 280–300 cm. Saatavuus epävarma kaudelle 2024.