Keltahevoskastanja (Aesculus octandra)

Keltahevoskastanja on kotoisin Yhdysvalloista Ohiosta Alabamaan yltävältä aluelta. Sitä viljellään laajalti Pohjois-Amerikassa myös levinneisyysalueensa pohjoispuolellakin. Euroopassa ja Suomessa se on huomattavasti harvinaisempi koristepuuna kuin Balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum), vaikka sitä pidetäänkin melko talvenkestävänä.

Keltahevoskastanjasta tulee melko tukevaoksainen ja isokokoinen puu. Sen kasvunopeus on keskinkertainen. Luontaisella levinneisyysalueella puusta voi kasvaa jopa 30 metriä korkea. Suomessakin se voi suotuisissa olosuhteissa kasvaa noin 6-12 m korkeaksi. Hevoskastanjoille tyypillisesti sen suuret lehdet ovat jakautuneet sormimaisesti viideksi lehdykäksi. Lehdykät ovat sirommat kuin balkaninhevoskastanjalla. Lehdet saavat syksyllä keltaruskean syysvärin.

Keltahevoskastanja kukkii alkukesästä pystykasvuisin terttukukinnoin, jotka ovat n. 15 cm pitkät. Kukat ovat vaaleankeltaiset. Ne ovat kaksineuvoisia. Niistä kehittyvät vaaleanruskeat 4-5 cm kokoiset, balkaninhevoskastanjasta poiketen, piikittömät kotahedelmät. Kypsyttyään hedelmät aukeavat ja paljastavat sisällä olevat 1-2 vaaleanruskeaa siementä, jotka ovat ihmiselle lievästi myrkyllisiä ilman huuhtelukäsittelyjä.

Keltahevoskastanja viihtyy lämpimällä, aurinkoisella ja puolivarjoisella sekä tuulensuojaisella paikalla. Viihtyy runsasravinteisessa, tuoreessa ja multavassa maassa.

• Menestymisvyöhyke: I-III (IV)
• USDA: 4-8
• Aurinkoinen - puolivarjoinen
• PH suositus: 6 – 7.5
• Alkuperämaa: Suomi, siemenlähde Ohio, USA

Myyntikoko C1-C2: n. 15 - 20 cm.

Kuva: Tsugakuh [CC BY-SA 4.0]