Imeläkirsikka (prunus avium)

Imeläkirsikka eli makeakirsikka kasvaa luonnonvaraisena Euroopassa aina Keski-Ruotsiin ja Suomen eteläpuolella edelleen länsi-Siperiaan asti. Lisäksi sitä kasvaa luonnonvaraisena mm. Länsi-Aasiassa ja Luoteis-Afrikassa. Makeakirsikkä on voimakaskasvuinen. Suomessa siitä voi tulla n. 5-10 m korkea, runkojohteinen, kartiomainen puu. Ei tee juurivesoja, kuten hapankirsikat. Oksat lähtevät yleensä vaakasuoraan rungosta. Nuorena runko on kiiltävän punaruskea, mutta muuttuu iän myötä harmahtavaksi. Lehdet ovat n. 7-15 cm pitkät, raikkaan vihreät, soikeanmuotoiset ja sahalaitaiset. Syksyllä ne saavat kauniin punaisen tai oranssin syysvärin.

Imeläkirsikka kukkii lehtienpuhkeamisen aikaan n. 2,5 cm kokoisin valkoisin, yksinkertaisin hajuttomin kukin. Kukat ovat hallanarkoja. Kukinta kestää säistä riippuen noin 1-2 viikkoa. Yleensä makeakirsikat eivät ole itsepölytteisiä. Jos pölytys onnistuttuu, n. 1-2 cm kokoiset punamustat, happaman makeat kirsikat alkavat kypsyä heinäkuusta alkaen. Ihmisten lisäksi erityisesti myös linnut pitävät marjoista. Tosin tällä luonnonkannalla marjojen maku vaihtelee tuoreena paljon makean ja kitkerän välillä.  

Imeläkirsikka viihtyy syväravinteisessa, hieman kalkkipitoisessa maassa. Kasvupaikan tulisi olla tuore ja läpäisevä. Makeakirsikka ei pidä tiiviistä ja vettäpidättävistä savimaista. Se viihtyy aurinkoisella ja puolivarjoisella, mutta suojaisella paikalla.

• Menestymisvyöhyke: I-III
• Aurinkoinen, puolivarjoinen
• PH suositus: 6.6–7.8
• Alkuperämaa: DE

Myyntikoko:

Avojuurinen n. 60–80 cm.